Kehä 4:n historiaa

Kehä 4 perustettiin ehkä -97, ekassa kokonpanossa oli Hemmon ja Taskisen lisäksi bassossa Marko ja rummuissa Tuke. Eka demo tehtiin Riverside Studiolla ja joitain keikkoja. Jotain kahnausta kai tuli, koska rumpali lähti ja vei laulukamat mennessään; taiteilijan omin sanoin muut olivat keikkaliksoja pystyssä.

Tuken tilalle löytyi Matti ja ensisingle -99 sisälsi biisit Turhaan ja Ylöspäin Se äänitettin Kerkolan Paten johdolla Barkerilla. Levy soi jonkun kerran radiossakin ja innostuneena kävimme äänittämään Kuilun Reunalla slovarista promosinkkua. Studioaikaa oli peräti 4 päivää, mikä olikin tarpeen osan rytmiryhmästä saapuessa paikalle ns. rocktähti-kunnossa. Soitettiin soittopelejä ja suuta siihen malliin, että päivän painuessa iltaan orkesteri oli kutistunut trioksi ja rumpali Mattikin oli lähdössä yk-rauhantuuramaan Vietnamiin. Äänittäjä Kerkolan lausuttua kannustavat "nää pohjat on ihan paskat"-sanat, piti vähän tuumata. Kävi sitten niin, että rummut, basson ja kiipparit soitti Pate, Hemmon ja Taskisen kitaroidessa, akustisiakin tuli ja stemmat kolmisin. Mahtipontinen pop-iskelmä, jonka sovituksesta on orkesterissa useampaakin mielipidettä.

Kävikö Matti sitten lomilla ja yritettiin treenata ja epätoivoisesti tehdä biisejä, bassoon tuli Danil Venho ja useimmin soitettiin kuitenkin kolmisin Venho kannuissa ja Taskinen bassossa. Kun Matti lopulta tuli takaisin, oli päätetty alkaa albumin nauhoitukset. Taas Barkerilla laitettiin 4 biisiä nauhalle. Epäusko valtasi meidät jälkeä kuunnellessamme, jotain puuttu, intoa ehkä kaikilta tekijöiltä. Vai oliko se juttu kulutettu loppuun? Treenikämppääkään ei ollut ja soiteltiin joitain treenejä Danilin Red House-studiolla. Taas tuli jotain säätöä ja Taskisen päätettyä ettei tätä viitti jaksaa, oli eka erä siinä.

---------------

Hemmo, Matti ja Danil olivat jatkaneet kolmisin RaideNonStop-nimellä, mitään valmiimpaa ei syntynyt paremmin kuin Taskisenkaan uusilla virityksillä. Kun Venhon aika ei enää studiokiireiltä soittamiselle riittänyt, oli sopiva hetki startata vanha diesel uudestaan. Ekat treenit pidettiin Taskisen kellarissa ja muutamien kokeilujen jälkeen kokonpanoon tuli basistiksi Vemmy ja koskettimiin Koskisen Juha. Biisejä oli hyvin, albumin teko alkoi tuntua taas luontevalta siirrolta. Juha sai harmillisen pian tarpeekseen Kehä 4 touhusta ja bändi kutistui taas kvartetiksi.

Levyntekoon ryhdyttiin aiemmista säädöistä piittaamatta Venhon pajalla, itse tuotettiin, Matin kaveri Karttusen Marko soitti kiippareita. Kantta kuvattiin Hurriganesin "Crazy Days" -hengessä Taskisen olohuoneessa. Aaltosen Vesa kuvasi, Plastic Passion julkaisi. Aika paljon tuli haukkuja, muutamat kehuvat arvostelut kestimme hyvin. Sitten taas, basisti ei ilmestynyt soittamaan, ei vastannut puhelimeen. Kertaalleen vuosia sitten erotettu Marko ehti soittaa monet treenit ennenkuin Vemmy sai roudatuksi kamansa pois kämpiltä. Käytiin taas vähän jossain soittamassakin ja kannettiin Markon kamoja niinkuin ennenvanhaan.

Eugen oli soittanut Taskisen kanssa Sha la la:ssa ja Yo-Yo:ssa ja Hemmon Sivullisissa. Hän ilmoitti halustaan palata soittohommiin samaan aikaan kun meillä alkoi yhteistyö Markon kanssa rakoilla. Eugen oli bändin ensimmäinen oikea basisti, kaikki aiemmat olivat yleistä "mäoonkylläkitaristimutvoinhanmäbassoakinsoittaa"-tyyppiä. Tämäkin tyyppi meidän musiikissamme riittäisi, mutta otimme oikean basistin riveihimme innolla.

Toista levyä käytiin työstämään nyt uudessa Red Housessa, Kerkolan Pate tuottajana. Kitarat ja laulut äänitettiin Paten luona Naantalissa, Kettusen Edu kävi laulamassa stemmoja, Kanniston Tane soiti yhden fonin. Kiippareita kasaili Pasi itse. Levyn oltua viittä vaille miksattu, ilmoitti lähes alusta asti mukana ollut rumpalimme Matti, että soittohommat kanssamme riittävät. Vai riittivätkö ne ehkä vaimolle?

Levy on vielä vähän vaiheessa.

Uudeksi rumpaliksi tuli Jarkko Lehti.

jotenki noin se on mennyt